Syyttely ainoastaan ajaa puolustusasemiin
Parisuhteessa tulee eteen ristiriitatilanteita, jolloin tarvitaan rakentavaa keskustelua. Tärkeintä keskustelussa on huomioida tapa, jolla keskustelun aloittaa. Jos keskustelun aloittaa pehmeästi, se myös jatkuu mukavana ja loppuu pehmeästi. Jos aloittaa kovalla hyökkäävällä tavalla, keskustelu jatkuu ja loppuu kovalla tavalla. Silloin keskustelusta ei ole ollut juurikaan hyötyä.
Pehmeä aloitus tarkoittaa sitä, että keskustelu aloitetaan puhumalla asioista omista lähtökohdista käsin. Kumppanille kerrotaan omista tunteista ja ajatuksista. Hänelle kannattaa kertoa myös, mitä häneltä kaipaa kyseisessä tilanteessa.
Pahin mahdollinen lähestymistapa hyökkäävä; toisen syyttely ja haukkuminen. Tällainen repivä kritiikki ainoastaan ajaa molemmat puolustusasemiin miettimään seuraavaa siirtoaan, eikä sen avulla saavuteta yhtään mitään. Vaikeassa tilanteessa kiukkuakin saa ilmaista, jos se ei johda syyttelyyn.
Ristiriitatilanteessa on hyvä muistaa myös, ettei ole vastuussa kumppanin tunteista. Voi ainoastaan tehdä oman osansa kertomalla omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Kumppani tekee itse valinnan siitä, kuinka hän reagoi tilanteeseen. Asioiden puheeksi ottamista ja keskustelua ei kannata vältellä siksi, että pelkää toisen reaktioita, ellei riskinä ole joko fyysinen tai henkinen väkivalta.
Jokaisen pitää opetella rauhoittumisen taito
Riita voi ajaa niin suureen tunnemylläkkään, että alkaa käyttäytyä kuin kaksivuotias. Näin suuressa tunnekuohussa riitaa ja keskustelua ei kannata jatkaa. Kiihtyneessä tilassa emme edes kunnolla kuule toista, eikä keskustelu voi johtaa mihinkään. Riitatilanteissa onkin tärkeää osata rauhoittua.
Rauhoittumisen taidon jokainen joutuu opettelemaan itse. Yhdelle auttaa kymmeneen laskeminen, toiselle lenkille lähtö tai rauhoittavan musiikin kuunteleminen. Kumppania voit rauhoitella riitatilanteessa toteamalla esimerkiksi, että nyt käymme molemmat ylikierroksilla, palataanko asiaan myöhemmin.
On tärkeää ottaa kunnon tauko tilanteesta. Ihminen tarvitsee rauhoittuakseen vähintään 20 minuuttia. Ilman kunnon rauhoittumista kiihtymys palaa helposti takaisin. Asioiden käsittelyä ei kuitenkaan kannata jättää kokonaan kesken, vaan niihin on hyvä palata molempien rauhoituttua.
Kannattaa huomioida, että kaikilla kiihtyminen ei välttämättä näy ulospäin suuntautuvina tunteina. Osa kääntyy kiihtyessään sisäänpäin; tunteet ovat niin suuria, ettei niitä pysty kunnolla ilmaisemaan. Tämän kumppani voi helposti tulkita väärin. Hän voi ajatella, ettei toisella ole tunteita tai ajatuksia ollenkaan, vaikka tilanne on täysin päinvastainen.
Kompromisseja tehdään pienistä ja isoista asioista
Parisuhteessa ja arjessa joudutaan koko ajan tekemään kompromisseja. Keskustelua voi syntyä esimerkiksi kotitöiden jakamisesta tai lastenhoidosta. Kuten keskusteluiden sujumisesta, myös kompromissien teosta molempien täytyy ottaa vastuu. Kun näkee, että kumppani on valmis kompromissiin, on helpompaa tulla itse vastaan.
Kompromissien teossa on tärkeä miettiä asioita myös itsekseen. Kannattaa pohtia, mistä asioista ei voi luopua tai tinkiä. Niistä asioista kompromissia ei voi tehdä. On kuitenkin tärkeää myös olla valmis joustamaan. Kun näkee toisen tulevan vastaan on myös itselle helpompi tehdä myönnytyksiä.
Jos on tehty kompromissi esimerkiksi kotitöistä ja molemmat ovat hoitaneet oman osuutensa, on tärkeää kiittää kumppania tehdystä työstä. Se myös helpottaa kompromissien syntymistä jatkossa.
Parisuhteessa tulee eteen myös niin sanottuja ikuisuusristiriitoja, jotka liittyvät esimerkiksi elämän unelmiin tai keskeisiin elämänpyrkimyksiin tai -tapoihin, joista on siksi vaikea tinkiä. Tällaisia ovat usein muun muassa kodin siisteyteen tai rahankäyttöön liittyvät näkemyserot. Usein riittää, että nämä ristiriidat otetaan puheeksi ja niistä keskustellaan. Jos keskustelu riittää, ristiriitoja ei tarvitse ratkaista.
Jos ikuisuusristiriita kuitenkin jumiutuu ja näkyy ahdistavina riitoina tai pahana olona, se pitäisi pyrkiä ratkaisemaan. Koska konfliktissa sisältää molemmille tärkeitä asioita, pitää miettiä, missä asioissa voisi tulla kumppaniaan vastaan. Esimerkiksi jos toinen haluaa lomailla aina mökillä ja toinen haluaa matkustella, pitää miettiä voisiko lomia jakaa näiden kahden haaveen kesken.
Kompromissia tehdessä ei voi olla kaikki tai ei mitään -asenne. Hyvään lopputulokseen päästään keskustelemalla.
Artikkelia varten on haastateltu Väestöliitossa aiemmin työskennellyttä psykologia, seksuaali- ja pariterapeuttia Sinikka Kumpulaa.
Tekstin alkuun! -->
